Keväällä hain opiskelemaan Turun Yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan. Jäi vain muutamista pisteistä kiinni, että olisin päässyt sisään. Kun sain tuloksen, etten saanut opiskelupaikkaa, olin tietysti hieman pettynyt, mutta en murheissani. Mulla on työpaikka, ja asunnossani sain jatkaa vuokrasopimusta, joten siltä kantilta ajatellen kaikkihan on oikein loistavasti, vaikken opiskelemaan päässytkään.
Se mikä opiskelupaikan ohi menemisessä jäi harmittamaan, oli se, etten päässyt pois näistä vanhoista kuvioista, Lapualta, jossa olen asunut jo 8 vuotta. Veri vetää maailmalle.
Olen kuitenkin päättänyt, että tämän välivuoden aikana opiskelen yhden kurssin avoimessa yliopistossa, jotta saan lisäpisteitä ensi kevään hakua varten. Lisäksi haluan tehdä ainakin yhden ulkomaan matkan, ja yhden ystäväni kanssa olemmekin suunnitelleet matkaa Espanjaan.
Suunnitelmia tulevalle välivuodelle on paljon. Mitenköhän saan ne kaikki mahtumaan yhteen vuoteen? :D Haluan kirjoittaa novellejani, ja suunnitella ensimmäistä isompaa romaaniani, sen lisäksi haluan kartuttaa kielitaitojani ja kerrata hiukan vanhoista lukion kirjoista kielioppisääntöjä.Sen lisäksi... Sen lisäksi... Sen lisäksi...
Mun mielestä yhteiskunta yllyttää nuoria aivan liikaa opiskelemaan mahdollisimman nopeasti ja työskentelemään mahdollisimman paljon.. Mahdollisimman paljon sitä ja mahdollisimman paljon tätä, ja levätä saa vasta eläkkeellä, joka tätä menoa alkaa nykypäivän nuorilla 90-vuotiaana.
Tiedän kyllä mikä/mitkä alat mua kiinnostaa, mutta en totta puhuakseni vielä oikein tiedä mitä haluan tai mitä pitäisi valita. Siksi ajattelen, että tämä välivuosi ja töiden tekeminen sen aikana on hyvä vaihtoehto. Mulla on aikaa miettiä, mitä haluan. En välttämättä vielä ensi keväänäkään tiedä mitä haluan, vaikka tietäisinkin millaiset asiat mua kiinnostavat, mutta entä sitten? Elämä on kuitenkin elettävä, eikä aina tarvitse olla sitä tiettyä päämäärää. Mun mielestä elämä on paljon mielenkiintoisempaa silloin, kun päämäärä on hiukan epäselvä, se tuo seikkailullisuutta. Olen luonteeltani muutenkin aivan liian hektinen kyetäkseni suunnitelemaan itselleni pilkun tarkkaa tulevaisuutta.
Mun on saatava elää hetkessä, omalla tavallani, omaa vauhtiani, murehtimatta siitä että onkohan mulla kymmenen vuoden päästä ura, linnan kokoinen talo asfalttipihoineen, mies joka myöskin menestyy urallaan ja on samaan aikaan huolehtiva, rakastava, silti jämäkkä ja tietää myös täsmälleen, mitä elämältään haluaa, ja eihän sovi unohtaa niitä kolmea ihanaa täydellistä lasta, jotka kaikki tietävät miksikä haluavat isona ja elämä on muutenkin niin hemmetin täydellistä. Ei. Tuo kuvaus ei mun korvissa kuulosta elämältä, vaan kliseeltä, ****n isolta kliseeltä.
En nyt oikein tiedä, millaisin fiksuin sanoin päättäisin tämän blogitekstin, mutta.. Se mitä haluan sanoa on, että välivuosi ei tarkoita hukkaan mennyttä aikaa, jonka jälkeen sulla ei ole enää aikaa toteuttaa mitään. Välivuosi on rentoutumista, ehkä myös töiden tekemistä ja itsensä tutkiskelua. Koulu ei ole ainoa paikka, jossa niitä uusia asioita opitaan :).
Petra
