PÄIVÄ MUN KANSSA

Matkablogeissa on kiertänyt tällainen Päivä Mun Kanssa -haaste, ja vaikka mun blogi onkin lifestyle-henkinen, niin äitini Virpi haastoi mun blogin tähän haasteeseen omassa matkablogissaan. Haaste on lähtenyt liikkeelle London and Beyond -nimisestä blogista.

Kirjoitan postauksen siis eiliseltä, maanantailta.

Millainen on Petra maanantai-aamuna kello 7:00? Totta puhuakseni, vetelen siihen aikaan vielä sikeitä. Mulla on tiedossa iltavuoro, eli saan nukkua. En ole aamuvirkku. Aamuvirkut ihmiset eivät sinänsä ärsytä, olen tottunut heihin, kun omassa perheessänikin sellaisia on. En ole myöskään  mikään rutiini-ihminen. Oikeastaan inhoan sanaa "rutiini". Vihaan mennä jonkun tietyn kaavan mukaan päivästä toiseen, en ymmärrä ihmisiä, jotka nauttivat sellaisesta - amteeksi nyt, jos joku rakastaa rutiineja :D. Mua itseäni rutiinit lähinnä ahdistavat, olen tottunut elämään spontaania extempore-tyylistä elämää. 

  Herään joskus yhdeksän jälkeen. Vaikka en aamuvirkku olekaan, niin en silti jaksa maata sängyssä koko päivää. Ystäväni on tulossa mun luo brunssille joskus ennen yhtätoista. Edellistä yötä en nukkunut kovin hyvin, muistan katsoneeni kelloa viimeksi puoli neljän aikaan aamuyöllä. Olo on kuin kummituksella.

Ensimmäinen ajatus mielessäni, kun olen noussut sängystä, on aina, että on pakko päästä suihkuun. Joillakin aamu ei ala ilman kahvia, mulla se ei ala ilman suihkua. Mun on kuitenkin käytävä vielä kaupassakin, ennen kuin Pinja tulee, ja pähkäilen että kävisinkö suihkussa ennen kauppaan menoa vai vasta kaupassa käynnin jälkeen. Ottaen huomioon, että se ruokakin täytyy valmistaa, niin päätän lähteä kauppaan ajatellen, että aivan sama, miltä näytän pikkukaupungin lähimarketissa aamulla ennen kymmentä.

  Valikoin brunssi tarvikkeet sen mukaan, miten olemme Pinjan kanssa sopineet. Ostan patonkia, jauhelihaa, yrttikastikkeen jauhelihalle, sekä evästarpeita iltavuoroa varten.

  Kun tulen kaupasta, alan kokata, vaikka mielessä pyörii vieläkin, että pitää käydä suihkussa, niin kello on silti armoton.

  Pinja saapuu juuri sopivasti, kun ruoka on valmista. Alamme syödä melkein heti. Pinja on tuonut mukanaan limsaa brunssillemme.

  Mulla ja mun kavereilla on tapana sanoa, että kokoonnumme "juoruamaan", kun vietämme aikaa yhdessä. Noh.. ei me muista ihmisistä tykätä juoruilla, pikemminkin setvimme omia asioitamme, ja annamme neuvoja toisillemme esimerkiksi jätkiin liittyvissä asioissa.

MAANANTAIN MEIKKI :)

Kun Pinja on lähtenyt, siinä kahdentoista jälkeen, niin käyn viimein siellä suihkussa. Rakastan suihkussa käymistä, sen jälkeen tulee niin puhdas ja raikas olo. Suihkun jälkeen annan hiusten kuivua, ja odotellessani, että hiukset kuivuvat, luen blogeja ja surffailen netissä. Viestittelen samalla kavereiden kanssa.

  Kun hiukset ovat kuivuneet, teen itselleni jonkin sortin nutturan, ja alan meikata. Laitan sen perusmeikin, mikä mulla on aina: meikkivoide, peitevoidetta tarpeen mukaan, valokynää, ripsiväri, kulmien piirtäminen, ja huulirasva. Jos en käytä huulirasvaa, niin laitan huulikiiltoa -tai punaa.

  Alan kuunnella musiikkia. Spotifyssä on viime aikoina soinut mun soittolistoilla Antti Tuisku, Simple Plan, Kaija Koo, Cheek ja Eminem. Aika kaikenkirjavaa musiikkia siis kuuntelen.

  Simple Planin I Can Wait Forever saa mut sarkastiselle tuulelle, laulussa mies laulaa naiselleen, miten on valmis odottamaan ikuisesti ja miten haluaisi herätä tämän vierestä ja miten hänen sydämensä muuttuu harmaaksi, kun nainen kävelee pois. Tykkään biisistä, koska siinä on hyvä saundi.

Töistä tulee viesti, että pääsenkö iltavuoroon jo neljäksi, kun normaalisti menisin viideksi. Mulla ei ole mitään erikoisempaa suunnitelmissa, joten vastaan viestiin, että voin tulla jo neljäksi. Kahdeksan tunnin ilta siis edessä.

Töihin lähtöä odotellessani, otan esiin aikuisten värityskirjan ja alan väritellä sitä. Se on oikeasti kivaa, rentouttavaa ja inspiroivaa! Juon samalla teetä. Väritellessäni ajaudun miettimään unta, jonka näin viime yönä - vaikka en kauaa nukkunutkaan. Haaveilen myös tulevaisuudesta ja suunnittelen novelleja. Kirjoitan joitain ideoita ylös.

Värittelyiden jälkeen menen taas surffailemaan nettiin. Olen laittanut facebookiin kuvan, jossa olen kummityttöni kanssa, ja kuvaan on tullut tykkäyksiä. Facessa en jaksa ikinä päivystää kauaa, joten menen katselemaan mitä eri verkkokaupoilla olisi tarjottavanaan. En innostu tilaamaan mitään. Katselen vain tavaroita ja joidenkin kohdalla mietin että "mihin kukaan tarvitsee tuollaista.."

Kun olen aikani surffaillut internetin ihmeellisessä maailmassa, on aika tehdä eväät ja valmistautua iltavuoroon. Lattioilla lojuvat vaatteet muistuttavat mua siitä, että olisi hyvä pestä pyykkiä joku päivä. Työnnän ajatuksen mieleni taka-alalle ja alan tehdä eväitä.

Töihin lähden puoli neljän aikaan. Olen ajoissa. Vaihdamme työkaverini kanssa muutaman sanasen, ennen kuin hän lähtee, ja minä jatkan lähetystä, tai siis lähetyksiä hänen jälkeensä.

STUDIO

Otan studion valtaani ja alan tehdä lähetyksiä neljälle eri kanavalle. Mun työnkuvaan kuuluu siis ottaa asiakkailta iskelmä toivekappaleita vastaan puhelimitse. Laitan toivekappaleet pyörimään radioon ja tv:seen, sen mukaan kumpaan niitä toivotaan. Ellei toiveita ole, saan soittaa oikeastaan aikalailla mitä haluan, kunhan se on iskelmää tai muuta sopivan kevyttä musiikkia. Tykkään juontotyöstä. Tykkään myös työpaikkani ilmapiiristä. Mun äiti on töissä samassa paikassa, hänkin on juontaja, mutta hän tekee myös muita hommia. Joskus muakin saatetaan pyytää esimerkiksi spiikkaamaan mainoksia, mutta pääasiassa juonnan kanavia.

SOITTOLISTAA

Toiveita ei alkuillasta ole paljon. Valitsen listalle Kaija Koon Operaatio Jalokivimeren ja Sannin Vain Elämää -version biisistä Ei.

  Tuota siis teen kahdeksan tuntia - vastaan puhelimiin, soitan musiikkia ja spiikkaan.

  Töistä lähden joskus kahdentoista aikaan.

Kotona iltani jatkuu vielä hetken. Katson salkkarit läppärillä katsomosta. Kristiinan viha vävyään kohtaan jatkuu ja Aki Nikkinen laitetaan rautoihin. Jään odottamaan jännityksellä tiistain jaksoa. Salkkarit on mulle aivan must see, ihan jokainen jakso.

  Salkkareiden jälkeen mietin, että jaksaisinko katsoa vielä yhden jakson Robaa. Mutta ei. Väsyttää niin paljon, että menen nukkumaan, vaikkakin epäilen, että enimmäkseen se on sitä unen etsimistä - mua ei ikinä väsytä enää siinä vaiheessa kun pääsen sänkyyn asti :D.

Sellainen siis oli mun maanantai. Jokainen päivä on mulla vähän erilainen, riippuen siitä mitä päätän puuhailla. Joskus olen rennosti kotona, mutta joskus taas huitelen koko päivän missä sattuu :D.

Toivottavasti tykkäsit postauksesta, vaikka se olikin pitkä. En haasta haasteeseen ketään. Saa osallistua, jos tahtoo.

Pääset seuraamaan mua Instagramissa, olen käyttäjänimellä _petrahz. Facebookistakin löytyy blogin sivu hakusanalla Jutuistaan Petra Tunnetaan. Käyhän tykkäilemässä ja seurailemassa! ;)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Pian on jo marraskuu!

Petra

KUN INNOSTUS ISKEE

Edellisestä postauksesta on taas ehtinyt kulua se 2 viikkoa. Hups! Mun täytyy taas kerran vain sanoa, että ei yksinkertaisesti ole ollut kamalasti aiheita, joista olisi ollut inspistä kirjoittaa.

Mutta ette kuulkaa usko miten innostuin tänään! :D

Olen tänä syksynä miettinyt, että milleköhän alalle sitä lähtisi lukemaan välivuoden jälkeen. Se opettajan ammatti mulla on ollut tähän asti tähtäimessä sijalla 1, mutta nyt sille alalle on tullut kyllä kilpailija..

  Tein erään ammatinvalintatestin, ihan kokeillakseni, että mitkä muut alat mulle sopisi ja mitä muita koulutusvaihtoehtoja mun mielenkiinnonkohteisiin liittyen olisi. 

  Tuloksia oli paljon. Testin mukaan sopisin kirjailijaksi, elokuvaohjaajaksi, näyttelijäksi, opettajaksi, valokuvaajaksi ja stylistiksi. Pääasiassa aika taiteellisia ja luovia aloja siis. Sitten oli se yksi ala, joka kiinnitti mun huomion: dramaturgi. Itsenäistä työskentelyä, luovaa, kehittävää ja sosiaalista - juuri sellaista, millaista mun unelmatyö voisi olla.

  En ole koskaan ollut mikään sääntö-ihminen. Tarkoitan siis, että en kamalasti tykkää mennä jonkun muun sanelemien ehdottomien sääntöjen mukaan, vaan työn tulee mulle olla itsenäistä ja sellaista missä voin päästää luovuuteni valloilleen. Innostuin noista luovan alan ammateista aivan valtavasti ja kyllä varmasti haen opiskelemaan niitä ensi keväänä! :) 

Kyllä taas on tämä tyttö niin innostuksesta soikeana! :D Näitä innostuksiahan mulle tulee milloin minkäkinlaisia, mutta tuon ammatinvalintatestin tuloksena sain myös muutaman idean, millaisia novelleja kirjoittelisin jatkossa! :) 

Tuon teatteri-elokuvaura työn innostuttamana etsin tänne myön tuon mun penkkarikuvan Marilyn Monroena. Tuntui, että sopisi teemaan :D.

En halua, että tämä innostus tyyntyy, en aio rauhoittua, vaan päästää luovuuteni valloilleen! ;)

Hyvää loppuviikkoa kaikille ihanille! Päästäkää tekin luovuutenne valloilleen ja ottakaa siitä kaikki ilo ja innostus irti! ;)

Petra

NEW HAIR

Moikka!

Kävin eilen kampaajalla ottamassa hieman uudenlaista lookkia mun hiuksiin. Oon yleensä värjännyt itse mun hiukset, mutta tällä kertaa päätin, että menen kampaajalle värjäyttämään, koska oon oikeesti tosi kärsimätön hiustenvärjääjä. En millään malttaisi levittää sitä väriä niin huolellisesti ja kärsivällisesti kuin se olisi hyvä levittää, joten ajattelin, että parempi jos kampaaja tekee sen, vaikka se tulikin hieman kalliimmaksi. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen! :)

En huomannut kysyä kampaajalta, josko hän olisi voinut ottaa hiuksista edestä/takaa-kuvat, joten nyt joudutaan tyytymään selfieihin :D.

  Mulla on siis tähän mennessä blondisävynä ollut ihan platinablondi, mutta nyt kokeilin hieman luonnollisempaa blondia, kyllä todella vaaleahan tuosta tulee kun sen on muutaman kerran pessyt, mutta silti ns. "puhtaampi vaalea". Itse tykkään tosi paljon! :)

Tällainen hiuspäivitys tähän väliin!

Palaillaan taas! :)

Petra

AJATUKSIA KAUNEUDESTA

Moikka, ja hyvää lokakuuta kaikille!

Syksy etenee koko ajan eteenpäin - itse olen kaupoissa havainnut jo jouluvalojakin olevan myynnissä :D. Tätä ennen aikaista jouluhössötystä en ikinä ole ymmärtänyt. En ole mikään jouluihminen henkeen ja vereen.

Mutta mennäänpä asiaan, eli tulin kirjoittelemaan omia ajatuksiani kauneudesta. Tämä on pinnalla ollut aihe, ja saattaa ihmisestä riippuen olla aika arkakin aihe.

  Mun mielestä kauneutta on olemassa monenlaista. Itse en pidä ihmisten luokittelusta ja kasteihin jakamisesta ulkonäön perusteella.

  Ihan totta, voihan olla, että joku on ulkonäöllisesti todella kaunis/komea ja hyvännäköinen, mutta entäpä jos hän onkin luonteeltaan röyhkeä, ilkeä ja epäkunnioittava muita kohtaan.. Onko sellainen ihminen kaunis? Ehkä ulkoisesti, mutta mun mielestä kauneus on aina kokonaisuus.

  Kun esimerkiksi tiedät ihmisen, jolla on hyvä sydän, joka kohtelee muita ihmisiä samanarvosina itsensä kanssa, näet hänet kauniina myös ulkoisesti. Ainakin mä näen.

Mun motto kaunistautumisessa kuuluu: Meikata saa muttei feikata.

  Kaunistautuminen ja meikkaaminen on mulle kuin harrastus. Se, onko mulla naamassani kuinka paljon tai vähän meikkiä, vai onko ollenkaan, ei vaikuta mun itsetuntoon. Toki kaikilla varmaan joskus on sellaisia päiviä, kun katsoo aamulla peiliin ja toteaa, että "Näytänpä mä kamalalta, äkkiä suihkuun ja sitten meikki naamaan!" :D Mutta se on niin hetkellistä, ei sellaista asiaa tule sitten jäätyä miettimään sen enempää.

En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen kauniina, tarkoitan, etten ikinä ole ajatellut olevani kauniimpi tai parempi kuin joku muu, vaikka tiedänkin, että mulla on kauniit kasvot. Se, että tietää olevansa nätti, ei tarkoita, että olisi itserakas. Itserakkauteen liittyy mun mielestä alituinen pelko siitä, että jossain on joku itseä kauniimpi ja parempi, ja siksi on tuotava sitä omaa paremmuuttaan ja ulkonäköään esille. Rehellisesti ja suoraansanottuna, mulla ei sellaista pelkoa ole. Miksi vaivaisin päätäni moisilla ajatuksilla siitä, että "entäs jos joku ajattelee, että toi on kauniimpi kuin mä". Sitten ajattelee, ei se ole multa pois.

Kauneutta on monenlaista. Sinä siellä, joka luet tätä tekstiä: olet kaunis, älä anna kenenkään laittaa itseäsi epäilemään sitä tosiasiaa! :)

Hyvää huomenna alkavaa uutta viikkoa kaikille ja mukavaa syksyn jatkoa! :)

Palaillaan taas :)

Petra