ITSEÄNI ETSIMÄSSÄ

Milläköhän tavalla tällaisen postauksen aloittaisi? En ole aikaisemmin kamalasti tehnyt ajatuspostauksia, mutta nyt ajattelin tulla vähän kirjoittelemaan, että mitä mielen sopukoissa on pyörinyt viime aikoina.

Viime aikoina olen miettinyt paljon tulevaisuutta, ehkä se on ahdistanutkin aina välillä. Mielessä on pyörinyt jopa niitä samojakin kysymyksiä, joita esitetään pikkulapsille, kuten: Mikä susta tulee isona? 

Jaa'a, olen 20-vuotias, enkä tiedä tuohon kysymykseen vastausta vieläkään. Antaa ajan näyttää, niin mä yleensä ajattelen. Antaa elämän viedä mukanaan.

Vaikka olenkin hyvin itseni tunteva ja tahtoni tietävä ihminen, niin silti ajaudun välillä "etsimään itseäni". Kuka mä oikein olen? Kuka mun pitäisi olla? Olenkohan nyt ihan oikealla reitillä? Mitä jos... Mitä jos... Mitä jos...? Jos jotain sanaparia vihaan niin se on juuri tuo Mitä jos...

Vihaan sitä, jos ajaudun jossittelemaan jotain asiaa, vaikka luulen, että kaikki meistä ajautuvat siihen aina joskus.

Kuka ja mitä kaikkea mä sitten olen? Olen nainen, olen tytär, olen isosisko ja olen tyttöystävä. Olen juontaja ja olen koiranomistaja. Nuo kaikkihan ovat aika mukavia titteleitä. Jos kerran tiedän kuka ja mikä olen, niin miksi sitten etsin itseäni ja ajaudun välillä jossittelemaan vaikka omiin neuvoihini kuuluu, että ei kannata jossitella turhia?

Onko se vain sitä, että olen vielä nuori? Ehkäpä.

Siitäkin huolimatta, että ihminen tietää kuka on, niin mun mielestä on ihan normaalia välillä ajautua etsiskelemään itseään. Totta kai elämä ja oma identiteetti välillä mietityttää, varmasti vanhempaakin ihmistä.

Tuon kaiken yllä mainitun lisäksi olen iloinen, spontaani, nauravainen, antelias ja hauska. 

Jos kerran tiedän tämän kaiken itsestäni, niin miksi sitten ajauduin taas miettimään, että kuka olen?

Luulen, että tähän mun itseni tutkiskeluun vaikuttaa aika paljon sekin, että olin koulukiusattu. Vaikka olenkin päässyt siitä jo aika paljolti yli, niin totta kai sitä aina jollain tiedostamattomalla tasolla miettii. Totta kai sellainen vaikuttaa ihmiseen.

Mulle tulee aina välillä tällaisia vaiheita, että tutkiskelen itseäni ja persoonaani paljon. Sitten taas vain jotenkin "palaan maan pinnalle" ajatuksistani. 

Ei sellaisia ajatuksia pidä säikähtää. Se että, ihminen vielä aikuisenakin etsii itseään aina ajoittain, ei tarkoita etteikö hän jo tietäisi kuka on.

Kyllähän minäkin tiedän kuka olen ja silti aina joskus ajaudun tutkiskelemaan identiteettiäni, ehkä myös etsimään jotain siitä. Jospa vaikka oppisin jotain uutta itsestäni. Ei sitä koskaan tiedä.

Toivottavasti tämä teksti ei ollut sekavaa ja toivottavasti teille valkeni, että mitä tarkoitan :D. 

Eli periaatteessahan tekstin viesti on että itsensä etsiminen vielä aikuisenakin ei tarkoita, etteikö tietäisi kuka on. Se on eräänlaista itsetutkiskelua ja aivan normaalia. Ei sellaisia ajatuksia pidä säikähtää. :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, mulla on tänään teidossa iltavuoro. :)