PÄIVÄ MUN KANSSA

Matkablogeissa on kiertänyt tällainen Päivä Mun Kanssa -haaste, ja vaikka mun blogi onkin lifestyle-henkinen, niin äitini Virpi haastoi mun blogin tähän haasteeseen omassa matkablogissaan. Haaste on lähtenyt liikkeelle London and Beyond -nimisestä blogista.

Kirjoitan postauksen siis eiliseltä, maanantailta.

Millainen on Petra maanantai-aamuna kello 7:00? Totta puhuakseni, vetelen siihen aikaan vielä sikeitä. Mulla on tiedossa iltavuoro, eli saan nukkua. En ole aamuvirkku. Aamuvirkut ihmiset eivät sinänsä ärsytä, olen tottunut heihin, kun omassa perheessänikin sellaisia on. En ole myöskään  mikään rutiini-ihminen. Oikeastaan inhoan sanaa "rutiini". Vihaan mennä jonkun tietyn kaavan mukaan päivästä toiseen, en ymmärrä ihmisiä, jotka nauttivat sellaisesta - amteeksi nyt, jos joku rakastaa rutiineja :D. Mua itseäni rutiinit lähinnä ahdistavat, olen tottunut elämään spontaania extempore-tyylistä elämää. 

  Herään joskus yhdeksän jälkeen. Vaikka en aamuvirkku olekaan, niin en silti jaksa maata sängyssä koko päivää. Ystäväni on tulossa mun luo brunssille joskus ennen yhtätoista. Edellistä yötä en nukkunut kovin hyvin, muistan katsoneeni kelloa viimeksi puoli neljän aikaan aamuyöllä. Olo on kuin kummituksella.

Ensimmäinen ajatus mielessäni, kun olen noussut sängystä, on aina, että on pakko päästä suihkuun. Joillakin aamu ei ala ilman kahvia, mulla se ei ala ilman suihkua. Mun on kuitenkin käytävä vielä kaupassakin, ennen kuin Pinja tulee, ja pähkäilen että kävisinkö suihkussa ennen kauppaan menoa vai vasta kaupassa käynnin jälkeen. Ottaen huomioon, että se ruokakin täytyy valmistaa, niin päätän lähteä kauppaan ajatellen, että aivan sama, miltä näytän pikkukaupungin lähimarketissa aamulla ennen kymmentä.

  Valikoin brunssi tarvikkeet sen mukaan, miten olemme Pinjan kanssa sopineet. Ostan patonkia, jauhelihaa, yrttikastikkeen jauhelihalle, sekä evästarpeita iltavuoroa varten.

  Kun tulen kaupasta, alan kokata, vaikka mielessä pyörii vieläkin, että pitää käydä suihkussa, niin kello on silti armoton.

  Pinja saapuu juuri sopivasti, kun ruoka on valmista. Alamme syödä melkein heti. Pinja on tuonut mukanaan limsaa brunssillemme.

  Mulla ja mun kavereilla on tapana sanoa, että kokoonnumme "juoruamaan", kun vietämme aikaa yhdessä. Noh.. ei me muista ihmisistä tykätä juoruilla, pikemminkin setvimme omia asioitamme, ja annamme neuvoja toisillemme esimerkiksi jätkiin liittyvissä asioissa.

MAANANTAIN MEIKKI :)

Kun Pinja on lähtenyt, siinä kahdentoista jälkeen, niin käyn viimein siellä suihkussa. Rakastan suihkussa käymistä, sen jälkeen tulee niin puhdas ja raikas olo. Suihkun jälkeen annan hiusten kuivua, ja odotellessani, että hiukset kuivuvat, luen blogeja ja surffailen netissä. Viestittelen samalla kavereiden kanssa.

  Kun hiukset ovat kuivuneet, teen itselleni jonkin sortin nutturan, ja alan meikata. Laitan sen perusmeikin, mikä mulla on aina: meikkivoide, peitevoidetta tarpeen mukaan, valokynää, ripsiväri, kulmien piirtäminen, ja huulirasva. Jos en käytä huulirasvaa, niin laitan huulikiiltoa -tai punaa.

  Alan kuunnella musiikkia. Spotifyssä on viime aikoina soinut mun soittolistoilla Antti Tuisku, Simple Plan, Kaija Koo, Cheek ja Eminem. Aika kaikenkirjavaa musiikkia siis kuuntelen.

  Simple Planin I Can Wait Forever saa mut sarkastiselle tuulelle, laulussa mies laulaa naiselleen, miten on valmis odottamaan ikuisesti ja miten haluaisi herätä tämän vierestä ja miten hänen sydämensä muuttuu harmaaksi, kun nainen kävelee pois. Tykkään biisistä, koska siinä on hyvä saundi.

Töistä tulee viesti, että pääsenkö iltavuoroon jo neljäksi, kun normaalisti menisin viideksi. Mulla ei ole mitään erikoisempaa suunnitelmissa, joten vastaan viestiin, että voin tulla jo neljäksi. Kahdeksan tunnin ilta siis edessä.

Töihin lähtöä odotellessani, otan esiin aikuisten värityskirjan ja alan väritellä sitä. Se on oikeasti kivaa, rentouttavaa ja inspiroivaa! Juon samalla teetä. Väritellessäni ajaudun miettimään unta, jonka näin viime yönä - vaikka en kauaa nukkunutkaan. Haaveilen myös tulevaisuudesta ja suunnittelen novelleja. Kirjoitan joitain ideoita ylös.

Värittelyiden jälkeen menen taas surffailemaan nettiin. Olen laittanut facebookiin kuvan, jossa olen kummityttöni kanssa, ja kuvaan on tullut tykkäyksiä. Facessa en jaksa ikinä päivystää kauaa, joten menen katselemaan mitä eri verkkokaupoilla olisi tarjottavanaan. En innostu tilaamaan mitään. Katselen vain tavaroita ja joidenkin kohdalla mietin että "mihin kukaan tarvitsee tuollaista.."

Kun olen aikani surffaillut internetin ihmeellisessä maailmassa, on aika tehdä eväät ja valmistautua iltavuoroon. Lattioilla lojuvat vaatteet muistuttavat mua siitä, että olisi hyvä pestä pyykkiä joku päivä. Työnnän ajatuksen mieleni taka-alalle ja alan tehdä eväitä.

Töihin lähden puoli neljän aikaan. Olen ajoissa. Vaihdamme työkaverini kanssa muutaman sanasen, ennen kuin hän lähtee, ja minä jatkan lähetystä, tai siis lähetyksiä hänen jälkeensä.

STUDIO

Otan studion valtaani ja alan tehdä lähetyksiä neljälle eri kanavalle. Mun työnkuvaan kuuluu siis ottaa asiakkailta iskelmä toivekappaleita vastaan puhelimitse. Laitan toivekappaleet pyörimään radioon ja tv:seen, sen mukaan kumpaan niitä toivotaan. Ellei toiveita ole, saan soittaa oikeastaan aikalailla mitä haluan, kunhan se on iskelmää tai muuta sopivan kevyttä musiikkia. Tykkään juontotyöstä. Tykkään myös työpaikkani ilmapiiristä. Mun äiti on töissä samassa paikassa, hänkin on juontaja, mutta hän tekee myös muita hommia. Joskus muakin saatetaan pyytää esimerkiksi spiikkaamaan mainoksia, mutta pääasiassa juonnan kanavia.

SOITTOLISTAA

Toiveita ei alkuillasta ole paljon. Valitsen listalle Kaija Koon Operaatio Jalokivimeren ja Sannin Vain Elämää -version biisistä Ei.

  Tuota siis teen kahdeksan tuntia - vastaan puhelimiin, soitan musiikkia ja spiikkaan.

  Töistä lähden joskus kahdentoista aikaan.

Kotona iltani jatkuu vielä hetken. Katson salkkarit läppärillä katsomosta. Kristiinan viha vävyään kohtaan jatkuu ja Aki Nikkinen laitetaan rautoihin. Jään odottamaan jännityksellä tiistain jaksoa. Salkkarit on mulle aivan must see, ihan jokainen jakso.

  Salkkareiden jälkeen mietin, että jaksaisinko katsoa vielä yhden jakson Robaa. Mutta ei. Väsyttää niin paljon, että menen nukkumaan, vaikkakin epäilen, että enimmäkseen se on sitä unen etsimistä - mua ei ikinä väsytä enää siinä vaiheessa kun pääsen sänkyyn asti :D.

Sellainen siis oli mun maanantai. Jokainen päivä on mulla vähän erilainen, riippuen siitä mitä päätän puuhailla. Joskus olen rennosti kotona, mutta joskus taas huitelen koko päivän missä sattuu :D.

Toivottavasti tykkäsit postauksesta, vaikka se olikin pitkä. En haasta haasteeseen ketään. Saa osallistua, jos tahtoo.

Pääset seuraamaan mua Instagramissa, olen käyttäjänimellä _petrahz. Facebookistakin löytyy blogin sivu hakusanalla Jutuistaan Petra Tunnetaan. Käyhän tykkäilemässä ja seurailemassa! ;)

Hyvää loppuviikkoa kaikille! Pian on jo marraskuu!

Petra