Hejsan kompisar! :)
Tämä on aihe, josta olen halunnut kirjoittaa blogissani jo jonkin aikaa. Olen jopa aloittanut tällaisen postauksen kokoamisen useita kertoja, mutta aina poistanut ne :D.
Tästä aiheesta on paljon sydämellä varmasti itse kullakin, rakkauselämä kun tuppaa olemaan aika henkilökohtainen aihe. Niinpä päätin tulla kirjoittelemaan, mitä ajattelen sinkkuna olemisesta ja nimenomaan listaamaan niitä hyviä puolia.
 |
| Kuva: Pinterest |
Yleinen stereotypiahan sinkuista on se, että he etsivät elämänsä rakkautta epätoivon vallassa ja suorastaan riutuvat joutuessaan viettää koti-iltansa omassa seurassaan. Tähän voisin heti sanoa, että miten niin joutuvat? Mulle itselleni se tarkoittaa lähinnä vapautta tehdä mitä itse tahdon.
Kukaan ei valita jos laitan musiikin soimaan täysille tai jos katson Täydellisiä Naisia kymmenen jaksoa putkeen maratonina. Kukaan ei myöskään ole kertomassa minulle milloin saan nähdä ystäviäni ja milloin minun olisi viimeistään oltava kotona. Kukaan ei suunnittele puolestani tuplatreffejä appivanhempien kanssa tai muutenkaan sekaannu tekemisiini tavalla tai toisella.
Voin lähteä istumaan tyttöporukalla iltaa sillon kun tahdon.
Voin varata junalipun päästäkseni Pohjanmaalle perheeni luo eikä minun tarvitse raportoida asiasta kenellekään tai kysyä että onko tämä nyt OK..
Rahani menevät siihen mihin itse tahdon ne laittaa.
Vaatekaapissa on enemmän tilaa omille vaatteilleni.. ;D
Voin ihan vapaasti jättää pyyhkeeni ja vaatteeni sängylle tai tuolille ilman että joku huomauttaa asiasta viiden minuutin kuluttua.
Sinkkuuden yhtenä erittäin hyvänä ja hyödyllisenä asiana se, että osaan vaihtaa lampun itse! Ja myös avata tukkeutuneen viemärin! Kuinka moni parikymppinen tyttö osaa sen? ;)
Pointti on siis se, että Päätän elämästäni ihan itse.
Onhan minulla tietysti joskus poikaystäviä ollut. Jutut eivät ole toimineet syystä tai toisesta enkä koe tarvetta voivotella asiaa tai syyttää siitä ketään. Life happens.
Olen tietenkin toivottomana romantikkona avoin rakkaudelle ja uusille ihastuksille, mutta en etsi sellaista epätoivoisesti tai ajattele ettei elämä ole mitään ellei sitä saa jakaa jonkun toisen kanssa. Ehdin tehdä sen kyllä.
Sinkkuna mulla on sitä paitsi paljon enemmän aikaa kavereilleni ja perheelleni jotka ovat aina olleet mulle prioriteetti numero yksi.
Olen ollut elämässäni sinkkuna hyvin pitkiä aikoja, mikä on tehnyt musta itsenäisen. Olen tottunut pärjäämään omillani ja elättämään itse itseni. Muutin omilleni samana kesänä, kun täytin 18 ja siitä päivästä alkaen olen huolehtinut itse itsestäni. Mua suorastaan kammottaa ajatus siitä, että joku huolehtisi musta päivästä toiseen. ;D
En tietenkään sano, etteikö joskus olisi kiva istua valmiiseen ruokapöytään tai että joku olisi siivonnut kun tulen kotiin. Asiat kuitenkin tapahtuvat sitten kun ovat tapauhtuakseen.
Ja mun mielestä jokaiselle sinkulle sääntö numero yksi on antaa itselleen armoa rakkauden suhteen. Olet sinkku omasta tahdostasi vain silloin kun itse päätät niin! ;)
Mitä ajatuksia sulla on sinkkuudesta?
Mitä pidit tästä postauksesta?
Tässä vielä LINKKI blogini facebook-sivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti